Työhyvinvointivelka

Eilen julkaistiin muutamakin artikkeli Työterveyslaitoksen selvityksistä liittyen koronaan ja mm. etätyöskentelyn vaikutuksiin. Työhön liittyvän uupumuksen kerrotaan etätyöntekijöillä vähentyneen, mutta samaan aikaan on alkanut esiintyä ”etätyöapatiaa”. Sosiaalisia kontakteja ei enää sisälly samalla tavalla työpäiviin, joka saattaa vaikuttaa työnteon mielekkyyteen. Etätyöskentelyn on myös havaittu vähentäneen lääkärikäyntejä ja sairauspoissaoloja. Tyypillinen työn kuormitukseen liittyvä väsymys on vähentynyt. Sitten toisaalla – Tehy-lehti uutisoi viime kuussa, että sote-alan ammattilaiset ovat (yllättäen) kokeneet kovinta stressiä koronaan liittyen työpaikoillaan.

Meillä sote-alalla on oltu koko ajan läsnä asiakkaille, eikä etätyön tekeminen ole ollut mahdollista. Totuttu työn tekemisen malli ja työkulttuuri ovat muuttuneet näiden kuukausien aikana oleellisesti. Työhön liittyvät sosiaaliset kontaktit ovat erilaisia kuin aikaisemmin. Olemme työssämme tottuneet siihen, että asiakkaiden ja työkavereiden kanssa ollaan ajoittain hyvinkin lähellä, ihan fyysisestikin. Joten voisi sanoa, että varsinaisesti sosiaalisista kontakteista ei ole puutetta, mutta niihin on tullut seuraksi omanlaisensa kuormitustekijät. Koronatartunnan mahdollisuus on aina olemassa silloin kun ollaan fyysisesti lähekkäin. Kukapa ei väsyisi ja kuormittuisi tästä?

Ennen viime kevättä oli normaalia pitää viikottain yhteisiä palavereita ja päivittäisiä kahvihetkiä, nyt niitä kokoontumisia vältellään ja ruokatauotkin pyritään porrastamaan kontaktien välttämiseksi. Ennen koronaa oli suunnitteilla työhyvinvointipäiviä ja niihin liittyvää rentoa yhdessä olemista. Oli suunnitteilla ryhmätyönohjauksia ja erilaisia koulutuksia. Työpäivät eivät tuntuneet sijoittuvan vain yksien seinien sisälle, vaan oli mahdollisuus tavata kollegoita muissakin ympyröissä. Nyt alkaa olla vuoden vaihde lähellä ja emme ole pystyneet toteuttamaan oikeastaan mitään näistä asioista, mitkä ovat aikaisemmin kuuluneet oleellisesti työhön. Nämä asiat ovat lisänneet työhyvinvointia ja niiden puuttuminen alkaa nyt näkyä. Uupumusta on ilmassa, eikä helpotusta ole horisontissa. Vaikka tämä olisi ”uusi normaali”, niin mielen muutos ei tapahdu yhtä nopeasti kuin korona otti vallan työelämästä.

Monet työhyvinvointia lisäävät elementit puuttuvat, eikä ole mitään tietoa milloin niitä päästään taas jatkamaan. Joku voi sanoa, että yksittäiset työhyvinvoitipäivät eivät ole niin merkityksellisiä, mutta kyllä ne ovat. Ne nostattavat tunnelmaa ja luovat yhteenkuuluvuutta. Nyt tiedossa ei ole yhteisiä pikkujouluja, jotka yleensä tuovat kaivattua vaihtelua loppuvuoteen.

Työntekijät ovat kuormittuneita, työ on kaventunut ja sosiaaliset kontaktit vähentyneet myös meillä, jotka emme ole etätyöstä päässeet nauttimaan. Keväästä on tulossa pitkä ja meillä Helsingin kaupungin sote-palveluissa siihen tulee painetta vielä uuden Apotti-järjestelmän käyttöönotosta. Tähän tulee liittymään vielä useamman kuukauden mittainen lomakielto, jotta koulutukset ja käyttöönotto saadaan järjestettyä. Miten jaksamme pitkän kevään väsymättä (enempää)?

On puhuttu paljon koronan aiheuttamasta hoitovelasta, valtion velasta ja monesta muustakin velasta, mutta ajattelen, että työhyvinvointivelka on myös yhtä todellinen. Monet asiat joilla on ollut työhyvinvoinnin kannalta merkitystä, ovat nyt poissa tai muuttuneet. Näin esihenkilönä koitan kuumeisesti miettiä hyviä keinoja sparrata ja kannustaa työntekijöitä jaksamaan vielä. Kaikki neuvot työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi tässä koronatilanteessa otetaan ilolla vastaan!