Sote-uudistuksesta lyhyesti, sote-alan ammattilaisen näkökulmasta
Jos joku ei ole jo kyllästynyt tähän sote-veivaamiseen, niin tässä vielä lisää. Luulen kyllä, että tätä asiaa tullaan veivaamaan vielä lisää, sillä nykyhallituksen esittämä sote-maakuntahimmeli ei ole juurikaan saanut kannatusta, mistään suunnalta.
Kukaan ei liene eri mieltä siitä, etteikö nykyisissä sote-palveluissa (ja myös lainsäädännössä) olisi kehitettävää – mutta ainakin minun on todella vaikea ymmärtää tätä nyt vireillä olevaa uudistusta. Suurin osa rahoituksesta tulee eittämättä menemään maakuntahallinnon ylläpitämiseen ja se on aina pois varsinaisista palveluista. Hallituspuolueet (varsinkin Keskusta) ajavat maakuntahallintoa kuin käärmettä pyssyyn ja puhutaan jatkuvasti niistä leveämmistä hartioista. Miksi nykyisiä hartioita ei voisi leventää vastaamaan tarvetta sen sijaan, että tehdään asioista entistä sekavampia ja byrokraattisempia?
Maakunnat tuottaisivat uuden sote-maakuntamallin mukaisesti palvelut pääosin julkisina palveluina, mielestäni jopa aivan liikaa korostetaan että yksityiset sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat (sekä kolmas sektori) vain täydentävät. Tässä kieltämättä haiskahtaa tuttu pelko yksityiseen palveluntuottajaan. Olen näin sote-alan ammattilaisena työskennellyt itse myös yksityisellä sektorilla ja siellä on sekä todella hyviä työnantajia ja palveluntuottajia, sekä valitettavasti myös vähän huonompia. Näissä huonommissa ei sinällään ole kyse siitä, etteivätkö nämä palveluidentuottajat pystyisi tarjoamaan myös laadukkaampaa ja parempaa palvelua – ongelma on mielestäni kilpailutuksessa, sekä ostettujen palveluiden valvonnassa. Kilpailutuksessa sovittuja ehtoja tulisi tarkentaa, pelkästään raha ei saa olla kriteeri (kaikkihan tietävät mitä palveluille käy kun ne yritetään tuottaa liian halvalla) ja valvontaa kuntien osalta palveluiden ostajana tulisi tehostaa ja siihen suunnata resursseja.
”Kunnat vastaavat edelleen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä. Päivähoito, opetus, liikunta ja kulttuuri pysyvät jatkossakin kunnilla” – kertoisiko joku, milloin palveluiden hajauttaminen näin levälleen on toiminut? Yhteistyötä tulisi ennemminkin näiden sektoreiden välillä lisätä, ei vaikeuttaa sitä lisäämällä väliin maakuntahallinnollista byrokratiaa. Tässähän vielä leikataan rahoitusta kunnilta, siirtämällä sitä maakuntiin – miten on ajateltu turvata jäljelle jäävät palvelut? Samalla voitanee kysyä, että mistä halutaan leikata? Sote-uudistuksen rahoitus on saanut usealta taholta kritiikkiä sen riittämättömyydestä. Jostain käsittämättömästä syystä uskotaan siihen, että kun rahaa ei anneta käytettäväksi, niin se tehostaa itsessään palveluiden järjestymistä sekä hillitsee sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kustannuksia.
Sote-uudistusesityksessä on otettu myös hyviä asioita huomioon ja niitä tuleekin kehittää. Hoitoon pääsyä tulee helpottaa ja nopeuttaa, ennaltaehkäisevään työhön tulee panostaa (tähän liittyen hallitus ei vienyt eteenpäin terapiatakuuta, joka olisi melko edullinen mutta vaikuttava ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen keino). Moni kritisjoija onkin todennut, että kyseessä ei nimenomaan ole palveluihin ja tarjontaan kohdistuva uudistus, vaan hallinnollinen uudistus. En usko, että sitä tässä on kaivattu – hallinnon tehostamista ja uudistusta, mutta ei maakuntahallintoa.
Puhutaan paljon myös siitä, että avun saisi jatkossa ns. ”yhdeltä luukulta” eli sosiaali-, sekä terveydenhuollon palveluita tarjottaisiin samasta palvelupisteestä. Tämähän ei ole mikään uusi keksintö, esimerkiksi Helsigissä palveluita on keskitetty varsin onnistuneesti saman katon alle. Kalasatamassa esimerkiksi on avattu terveyden- ja hyvinvoinnin keskus, josta saman katon alta löytyy perusterveydenhuollon palvelut, laboratoriopalvelut, suun terveydenhuolto, sekä sosiaalitoimen palveluita. Sieltä löytyy myös maahanmuuttajapalvelut ja psykiatria- ja päihdepoliklinikoiden palveluita. Lisäksi siellä on Kelan palvelupiste, josta saa nopeasti apua mm. omien asioiden selvittelyyn, sekä hakemusten tekemiseen. Tiedän, että ammattilaiset ovat olleet tyytyväisiä tähän järjestelyyn, yhteistyön tekeminen helpottuu ja esimerkiksi sosiaalityöntekijä voi pyytää Kelan työntekijän asiakkaan tapaamiseen ja saadaan monia asioita hoidettua kuntoon yhdellä tapaamisella.
Sote-uudistuksessa on kokonaisuudessaan huomioitu monta tärkeää asiaa ja niiden takana voi hyvillä mielin seisoa. Tämän keskustalaisen hallintohimmelin haluaisin kuitenkin jättää toteuttamatta. Meillä on sote-palveluissa monta asiaa hyvin, monta asiaa huonommin ja sanoisin, että kehittämistarpeet pitää tunnistaa paremmin. Eriarvoisuus palveluiden saamisessa eri puolella Suomea (jopa eri puolilla Helsinkiä) on todellisuutta ja siihen pitää kiinnittää huomiota. On kohtuutonta, että asuinpaikka liian usein määrittää sen, mitä palveluita kenelläkin on saatavilla, kun sen pitäisi lähteä tarpeesta. Ja tässäkin sote-uudistuksessa mennään valitettavan paljon pelkästään terveydenhuoltopalvelut edellä, sosiaalihuollon puolella palveluita pitäisi myös kehittää ja palveluita tarkastella.
Anu Puustinen 