Hyvä elämä loppuun saakka
Eilen (10.9.20) Helsingin Sanomissa kirjoitettiin, että saattohoitoon erikoistuneessa Terhokodissa aloitetaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä YT-neuvottelut. Tämä uutinen kirvoitti ajattelemaan saattohoitoa ja aiheeseen mielestäni hyvin läheisesti liittyvää keskustelua eutanasiasta ja sen sallimisesta Suomessa.
Eutanasian vastustajia löytyy monista eri lähtökodista. Uskontoon liittyvät vastustelut liittyvät ajatukseen siitä, että syntymä ja kuolema eivät ole ihmisen omassa hallussa. Lääkäriliiton mukaan lääkärin osallistuminen potilaan surmaamiseen on vastoin lääkärin etiikkaa ja keskeisiä arvoja. Lähes kaikki eutanasiaa vastustavat vetoavat hyvään palliatiiviseen saattohoitoon ja sen turvaamiseen, sekä kehittämiseen.
Saattohoito ja palliatiivinen hoito ovat tärkeässä osassa monien sairauksien loppuvaiheessa ja niitä onkin tärkeää kehittää ja varsinkin saatavuutta parantaa. Jokaisen tulee sairaudesta huolimatta saada mahdollisuus kokea inhimillinen ja mahdollisimman kivuton loppu, ilman turhaa kärsimystä. Tässä tullaankin mielestäni siihen kohtaan, missä eutanasia on nähtävä vaihtoehtona. Näen eutanasian vaihtoehtona esimerkiksi silloin, kun ihminen sairastuu vakavasti johonkin sellaiseen, josta parantuminen pystytään lääketieteellisesti toteamaan mahdottomaksi. Tiedossa on mahdollisesti useita kuukausia kestävä jakso, jolloin ihminen tietää tulossa olevan vain yhdenlaisen mahdollisen lopputuloksen – kuoleman.
Olen miettinyt asiaa omalta kannaltani, itseni kautta. Jos tietäisin, että tulen sairauden uuvuttamana kärsimään kovista kivuista, elämänlaatuni tulee heikentymään huomattavasti ja kenties edessä on ennalta määräämätön aika saattohoidossa – en todennäköisesti haluaisi sitä kokea. Saattohoito voi olla joillekin lohdullista. Se voi olla aikaa hyväksyä tuleva ja tehdä järjestelyjä, sekä viettää vielä aikaa läheisten kanssa. Ajatellen kuitenkin kokonaisuutta, itse näen sen myös mahdollisena kärsimyksenä omaisille ja läheisille. Kuolema on väistämätön ja odottaa vain hetkeä tulla. Inhimillisesti ajatellen, onko tämä kaikille sopiva vaihtoehto? Jokaisella tulisi olla mahdollisuus päättää toisin.
Eutanasia-aloite hyvän kuoleman puolesta laitettiin vireille vuonna 2016. Aloitteessa esitettiin, että eutanasialaki tarvitaan lisäämään vaihtoehto niille ihmisille, jotka eivät saa sietämättömiin kärsimyksiinsä riittävää lievitystä huolimatta hyvästäkään palliatiivisesta hoidosta. Ajattelen, että tämä sietämätön kärsimys voi olla joko fyysistä, esimerkiksi kipua – tai henkistä, esimerkiksi sietämätöntä ahdistusta.
Hyvän palliatiivisen hoidon turvaaminen ja sen kehittäminen ei mielestäni ole poissulkeva eutanasiaan nähden. En missään nimessä näe, että kaikki saattohoitoon päätyvät ihmiset toivoisivat eutanasiaa. Mutta edelleen korostan ihmisen omaa päätösvaltaa, myös oman elämänsä suhteen.
Palataan vielä uutiseen liittyen Terhokodin YT-neuvotteluihin. Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvosto ETENE on tehnyt kannanoton ihmisarvosta, saattohoidosta ja eutanasiasta vuonna 2017. Tässä kannanotossa korostetaan palliatiivisen hoidon ja saattohoidon resurssien, saatavuuden ja siihen liittyvän koulutuksen parantamista. ETENEn kannanotossa myös todetaan, että vain takaamalla hyvä saattohoito kaikille sitä tarvitseville voidaan saada realistisia arvioita siitä, kuinka paljon Suomessa mahdollisesti on potilaita, joille saattohoito ei ole riittävä vaihtoehto.
Tuntuu tähän nähden surkealta, että arvostetun ja yleisesti erittäin tärkeänä pidetyn Terhokodin toiminta on YT-neuvottelujen alla. Kuten HS kirjoittaa, syitä tähän on monia – mutta mielestäni saattohoidon tilaa Suomessa tulisi tarkastella kokonaisuutena tarkemmin.
Suomessa tulee pystyä takaamaan kaikille inhimillinen ja mahdollisimman kivuton loppu – saattohoidolla tai eutanasialla, niin kuin ihminen itse valitsee.
Lähteenä mm. Lääkäriliitto, Eduskunta (Eutanasia-kansalaisaloite), sekä Suomen evankelisluterilainen kirkko
Kuva; Anu Puustinen – 2012
Anu Puustinen 