Yhteistyötä tärkeän asian puolesta
Olen työskennellyt mielenterveyden parissa sote-alan ammattilaisena lähes kymmenen vuotta. Mielenterveyden ongelmat ovat valitettavasti edelleen tabuja ja niiden tunnistaminen voi olla meille ammattilaisillekin haaste. Masennus on siitä hankala sairaus että se ei välttämättä näy ulospäin, eikä se myöskään aina vaikuta ihmisen toimintakykyyn sitä heikentävästi. Masennuksen tunnistaminen voi olla vaikeaa, koska oireet voivat olla käytännössä mitä vain – psyykkisiä sekä fyysisiä. Ihminen pystyy masennuksesta huolimatta usein toimimaan täysin normaalisti. Masennuksesta ja mielenterveyden erilaisista ongelmista on onneksi viime aikoina puhuttu avoimemmin ja monet julkisuuden henkilötkin ovat antaneet niille kasvonsa. Puhuminen ja avoimuus ovat avainasemassa tabujen murtamisessa.
Viime syksynä ystäväni löysi yhdistyksen nimeltä Äimä ry. Meillä oli ollut ajatuksena löytää yhdistys tai järjestö jonka asiaa voisimme omissa verkostoissamme tuoda esiin ja saada heidän äänensä kuuluviin. Olemme tavanneet muutamia kertoja järjestön toiminnanjohtajan kanssa ja kuulleet Äimästä ja heidän asiastaan. Olemme myös käyneet yhdistyksen asialla tapaamassa eduskunnassa kansanedustaja Saara-Sofia Siréniä (Kokoomusnaisten puheenjohtaja) jotta saisimme tuotua tätä tärkeää aihetta esille myös poliittisille päättäjille. Tarkoituksena oli järjestää aiheen tiimoilta tapahtuma nyt syksyllä, mutta yllätys yllätys – korona tuli.
Asia ei ole kuitenkaan unohtunut – päinvastoin, mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat nousseet esiin entistä enemmän, varsinkin koronan vaikutusten vuoksi. Tuleva budjettiriihi tulee olemaan tiukka, mutta toiveissa on silti, että muun muassa terapiatakuu toteutetaan. Nopea, oikea-aikainen apu mielenterveyden ongelmissa on kaiken A ja O – niin myös synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisessa ja hoidossa. Suuri rooli tässä on neuvolan ammattilaisilla, mutta myös äidin läheisillä ja muilla verkostoilla.
Vaikka äidiksi tuleminen on iloinen asia, on se myös äidin ja koko perheen elämässä suuri muutos. Raskausajan masennus koskettaa noin 7-20% odottajista ja synnytyksen jälkeinen masennus 10-15% äideistä. Masennus on äidin, mutta myös koko perheen ja lähipiirin kriisi. Synnytyksen jälkeisellä masennuksella ei ole yhtä selittävää tekijää, vaan se on yleensä monen eri tekijän summa. Synnytyksen jälkeisellä masennuksella tiedetään olevan varsin hyvä toipumisennuste.
Neuvolassa ennen lapsen syntymää keskitytään äitiin ja tämän vointiin – lapsen synnyttyä fokus siirtyy herkästi pelkästään lapseen (niin äidillä kuin ammattilaisellakin) ja äidin voinnin seuranta saattaa jäädä vähemmälle huomiolle. Ammattilaisilta puuttuu myös taitoja, keinoja ja välineitä tunnistaa synnytyksen jälkeinen masennus – ongelmana voi olla myös äidin jatkohoidon järjestäminen. Eri kunnissa toimitaan hyvin eri tavoin, monesti äiti ohjataan erikoissairaanhoitoon jonne voi joutua jonottamaan hoidon aloitusta. Pienemmissä kunnissa hoito voi olla tarjolla eri paikkakunnalla ja siten kynnys hakeutua hoitoon voi kasvaa.
Monen äidin on hankalaa myöntää jos kokee mielialassaan muutoksia – ”minunhan pitäisi olla maailman onnellisin tällä hetkellä!” Moni äiti myös pelkää kertoa, koska pelkää menettävänsä lapsen sen seurauksena. On sääli, että apua ei uskalleta pyytää pelon vuoksi. Ajatellaan herkästi, että jos paljastan ajatukseni ja huonontuneen vointini, niin en silloin kelpaa tai riitä äidiksi ja muut ajattelevat äidin olevan kykenemätön huolehtimaan lapsestaan. Päinvastoin, mutta ajattelutapaa on hankala muuttaa. Lastensuojelulla on valitettavasti edelleen huono leima, eikä sitä nähdä mahdollisena voimavarana lapsiperheen haastavassa arjessa.
Äidin masennuksella voi olla kauaskantoiset ja polveilevat vaikutukset. Masentuneen äidin puoliso masentuu herkemmin, kaksi masentunutta parisuhteessa ajautuu helpommin eroamaan. Lapsi voi myös kärsiä äidin masennuksesta ja sairastua esimerkiksi itse myöhemmin masennukseen. Terveen kiintymyssuhteen muodostamisessa vuorovaikutus lapsen ja huoltajan välillä on suuressa roolissa ja masentunut äiti ei pysty välttämättä vastaamaan lapsen tarpeisiin ja tunteisiin.
Erityisen huolissani olen nuorten äitien kohdalla – jos nuori äiti sairastuu masennukseen, eikä saa siihen oikea-aikaista apua – tulevaisuuden näkymät heikentyvät. Miten äiti jaksaa hakeutua kouluttautumaan tai palata työelämään jos masennus on heikentänyt toimintakykyä? Naisten työelämään palaamista äitiysloman jälkeen pyritään nyt parantamaan myös muilla keinoin, mutta mielenterveyteen liittyviin haasteisiin työllistymisen esteenä tulisi mielestäni tarttua vielä entistä enemmän.
Äimä ry on yhdistys, joka auttaa synnytyksen vuoksi masentuneita äitejä mm. vertaistuella. Tukea saavat äitien lisäksi myös puolisot ja vanhemmat. Olemme järjestämässä Teams- keskustelutilaisuuden, jossa Äimän toiminnanjohtaja Niina Kettunen kertoo omista kokemuksistaan sekä yhdistyksen toiminnasta. Tilaisuudesta tulossa lisätietoa lähiaikoina, olethan mukana kuulemassa ja keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta?
Tutustu myös yhdistykseen ja sen toimintaan Äimä ry:n nettisivuilla!
Lisäksi suosittelen tutustumaan #kukatahansaäiti– kampanjaan.
Lähteet; Äimä ry:n materiaalit, Vastaamo Oy
Anu Puustinen 